tiistai 9. elokuuta 2011

Englantilaisesta luokkayhteiskunnasta

Ei pitänyt enää tänne päivittää, mutta oon nyt lueskellut pitkin kesää Kate Foxin kirjaa Watching the English, joka pyrkii avaamaan englantilaisten sielunmaisemaa ja niitä kummallisuuksia, mitkä ulkomaalaisia englantilaisessa kulttuurissa hämmentää. Suosittelen sitä niille, ketkä haluaa oppia tästä uudesta kulttuurista vähän pintaa syvemmältä - toisaalta se on hyödyllinen esimerkiksi kaikille vaihtareille, koska siinä avataan aika paljon niitä konflikteja, joita syntyy englantilaisen ja ulkomaalaisen kommunikaation väärinkäsityksissä. Mutta asiaan...

Tottakai mä oon tiennyt, että Britannia on luokkayhteiskunta, mutta koska Suomessa ei moiseen törmää, niin en oo sille koskaan sen pahemmin suonut ajatusta, ja luulin, että ne luokkaerot näkyisi täällä enimmäkseen työpaikoissa (fyysinen/toimistotyö) ja kouluissa (valtion/yksityinen). Nyt tota kirjaa lukiessa oon ollut aika järkyttynyt, miten luokallisesti latautunutta kaikki täällä on. Oon lukenut tyyliin koko kirjan ääneen Jackille, taivastellen kaikkia niitä hölmöjä yksityiskohtia, mitkä muka määrittää ihmisen tiettyyn kastiin. Ja ne kaikki hölmöt yksityiskohdat on kuitenkin ihan arkea englantilaisille, niitä ei kyseenalaisteta ja ne kaikki kulkee alitajunnassa mukana. Mikään, mitä tosta kirjasta Jackille luin, ei hämmästyttänyt sitä, nyökytteli vaan että that's right. Se on oppinut ne kaikki pikku säännöt jo äidinmaidossa.

Siitä, miten pitää haarukaa ja veistä kädessä, tunnistaa, mihin luokaan kuuluu. Samoin siitä, mitä teepusseja ostaa, missä järjestyksessä sekoittaa maidon ja sokerin teehen, mitä leipää ostaa, mitä lehtiä/kirjoja vessasta löytyy luettavaksi, millä nimellä sitä vessaa kutsuu, mihin aikaan syö illallisen, mitä olutta juo, mitä kukkia istuttaa puutarhaan (ja mä kun aina ajattelin puutarhuroinnin jo itsessään fiiniksi harrastukseksi), käyttääkö kiiltäviä vai mattapintaisia kenkiä, onko nimi Kevin vai Jamey... Ei oo yhtäkään puolta elämästä, mihin ei luokka yltäisi.

Ihmiset on myös tosi vainoharhaisia noiden luokkaerojen suhteen, ja monet pyrkii tietoisesti ylöspäin, tai edes antamaan itsestään ylemmän kuvan, kuin mitä todellisuudessa on. Tiettyjä tuotteita, sanoja, harrastuksia ja niin poispäin varotaan. Ja musta on jotenkin koomista, että sitä ajattelisi, että ylemmät luokat olisi niitä, keillä on uudenkiiltävät ja kalliit autot ja laitetut hiukset, mutta ei, yläluokat on niitä nuhjuisia, koska niillä ei ole mitään menetettävää eikä niiden tarvitse todistella mitään. Liian laitetun näköinen elämä on selvä merkki pyrkyristä täällä.
 
Mä oon tottunut ostamaan alennuksesta tai halvempia tuotenimiä, koska oon köyhä opiskelija, eikä musta siinä oo mitään hävettävää, musta on kiva jos pystyn nipistämään pari euroa jostain välistä. Jack osti mulle joku aika sitten leivän päälle kaupan halvimman tuotesarjan makkarapaketin (tää johtui siitä, että olin laittanut rajoitteet sen paketin koolle, ja kyseinen paketti oli ainoa sopivankokoinen - muuten se olisi ostanut mitä tahansa muuta), ja se sanoi myöhemmin tästä kirjasta keskustellessa, että sillä oli epämukava olo mennä sen makkarapaketin kanssa kassalle, koska ne muutamat kinkkusiivut sijoitti sen automaattisesti alimpaan yhteiskuntaluokkaan kassaneidin silmissä (jotka siis itsekin pääsääntöisesti on työväenluokkaa). Ja Jack on kuitenkin järkevin englantilainen jonka tiedän, aina jalat maassa oleva, eikä se välitä pinnallisuuksista missään suhteessa (puoluteetonta arviointia!). Silti sillä otti tunnon päälle toi tietynlainen alentuminen.

Toki Suomessakin on tuloeroja, isojakin, mutta ne on musta asia erikseen eikä niillä oo merkitystä samanlaisessa mittakaavassa kuin Englannissa. Suomessa kaikki on mun mielestä suht tasa-arvoisia ammatista ja tuloista riippumatta (vaikka ne eriarvoisuudet onkin varsinkin parina viime vuotena tullut rajusti esille, ja puhutaanhan sitä, että Suomikin on luokkaistumassa). Täällä se on kuitenkin ihan eri luokkaa (no pun intended). Englannissa on kyseisen kirjan mukaan harvinaista, että eri yhteiskuntaluokista lähtöisin olevat ihmiset liikkuisivat samassa kaveripiirissä esimerkiksi yliopistossa, joka nyt kuitenkin tuo eritaustaisia ihmisiä yhteen - sielläkin ihmiset pienenpienistä vihjeistä tunnistaa "omanlaisensa", ja luontaisesti hakeutuu niiden seuraan. Harvinaista on myös eri luokista lähtöisin olevien naimisiinmeno.

Luulen, että sillä, että Britanniassa hallitsee monarkia, on jotain vaikutusta luokkien säilymiseen. Täällähän on edelleen aatelisnimet käytössä (ja niitähän siis on pakko käyttää, jos ei kutsu ritarin arvonimen saanutta tittelillä Sir, niin se on paha loukkaus.) Suomessa kuka tahansa periaatteessa voi päästä valtionjohtoon (just tänään luin tän lauseen Hesarin kolumnista, heh), mutta Englannissa synnytään tiettyyn yhteiskuntaluokkaan, ja sieltä on vaikea siirtyä yhtään mihinkään. Parlamentissakin on tehty kahtiajako: ylempi House of Lords, virallisesti ylähuone, kirjaimellisesti lordien edustajainhuone; ja alempi House of Commons, virallisesti alahuone, kirjaimellisesti rahvasten edustajainhuone.

Kuten alussa sanoin, en ollut aiemmin tiedostanut, miten kattavasti englantilaisten elämään luokkaerot vaikuttaa. Mua ärsyttää, että oon nyt alkanut analysoimaan kaikkea, mitä ympärilläni näen, ja mitä itse teen, sanon ja ostan, ja mietin, että mitä luokkaa tää edustaa. En tykkää moisesta eriarvottamisesta ja kasteista, en vaan ymmärrä, mitä merkitystä sillä luokalla oikeasti on. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä, kaikilla kuuluisi olla yhtäläiset mahdollisuudet työpaikkaan ja koulutukseen ja, no, elämään. Tulevaisuudessa luokkaerot tulee kasvamaan Britanniassa entisestään, kiitos oikeistohallituksen, joka salli yliopistojen lukuvuosimaksujen nostamisen 9000 puntaan vuodessa. Ainoastaan ylemmillä luokilla on jatkossa varaa korkeakoulututkintoon, ja maa jakautuu kahtia entisestään.

En keksi yhtään hyvää puolta luokkayhteiskunnasta. Järkytys, päänpudistelu ja vitutus jatkuu.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Over and out - viimeistä viedään.

Kesä on jo pitkällä, ja ajattelin että on vihdoin aika päättää tämä blogi pienellä yhteenvedolla kuluneesta vuodesta. 

En vieläkään voi käsittää, että olen ollut Englannissa yli kahdeksan kuukautta. Tää vuosi on pitänyt sisällään iloa ja surua, rakkautta ja ikävää, draamaa ja seikkailuja. Välillä on ollut tosi rankkaa, mutta mitään en vaihtaisi pois. Chester oli mulle ihana kaupunki, täynnä ihania ihmisiä. Itse olen siis jo luovuttanut Chesterin huoneeni ja asun nyt Northamptonshiren Ketteringissä elokuulle asti. Viimeiset päivät Chesterissä oli varsin haikeita, on vaikea hahmottaa että ne ihmiset joiden kanssa on viettänyt aikansa niin tiiviisti koko vuoden, katoavatkin nyt elämästäni, toiset pysyvästi. Toisaalta mulla on jo parikin Chesterin kaveria tulossa Suomeen vierailulle, eli kyllä niitä ystäviäkin löytyy :) 

Omasta kesästäni sen verran, että vierailemme Suomessa juhannuksen yli poikaystävän kanssa (toisen ensimmäiset yöttömät yöt), ja muuten se sujuu kotiseutumatkailun ja työnteon parissa. Juurikin tänään kävin työhaastattelussa, toivotaan, että pääsen kartuttamaan työkokemustani Englannin puolella. (Kannattaa myös miettiä sitä vaihtoehtoa, että osallistuisi vaikka keikkaluontoiseen vapaaehtoistyöhön täällä. Näyttää kivalta ansioluettelossa…) Yliopistomajoitushan ei kestä kuin heinäkuun alulle asti, joten en osaa sanoa, minkälaiset mahdollisuudet on koko kesän oleskeluun, eli toisin sanoen huoneen vuokraaminen muualta viimeiseksi pariksi kuukaudeksi. Mutta kannattaa ottaa selvää! Itselläni asiat nyt luonnollisesti lutviutui paljon helpommin, koska poikaystäväni asuu täällä, ja majailen hänen kämpässään kesän yli. Paluulento Suomeen lähtee 20.8. Tämäkin aiheuttaa jo nyt haikeutta, vaikka toki kaipaan Suomen luontoa, perhettä ja kavereita. Ristiriitaiset tunteet, ja olen varma, että yhtälailla kun tänne tullessa iski kulttuurishokki, niin Suomeen palatessa iskee paluushokki. Se on ihan normaalia, onhan nää maat varsin erilaiset monessakin suhteessa, ja sitä on itse kasvanut ihmisenä tän vuoden aikana, ja asiat ja ihmiset kotonakin on muuttuneet mun poissa ollessa.

Loppuun hyvin pieni muistilista vaihtoonlähtijälle:
  • Apuraha: Chesteriä varten kannattaa pyytää isoin mahdollinen apuraha, 10-12 kuukaudelle. Koulu alkaa syyskuun loppupuolella ja monet viimeiset kokeet ovat vasta kesäkuun puolenvälin aikaan. Lisäksi 40 viikon vuokrasopimus on vedenpitävä ja vuokraa on maksettava heinäkuun alulle asti.
  • Matkustaminen: Kannattaa hankkia 16-25 Railcard, jos aikoo edes muutaman kerran käydä Liverpoolissa ja Manchesterissa. Kortti maksaa £26 koko vuodelle, ja sillä saa kolmasosan junalippujen hinnoista pois joka kerta, eli se maksaa itsensä jo muutaman reissun jälkeen takaisin. Englannin julkinen liikenne toimii Suomeen verraten siten eri lailla, että miten aiemmin varaat lippusi, sitä halvemmaksi se tulee. Kannattaa siis suunnitella reissuja kuukausikin etukäteen, muuten voi joutua maksamaan saman päivän menolipusta Lontooseen yli £70.
  • Sää: Kerrospukeutuminen on hot, tai ainakin se lämmittää. Englannin talvet on hyisen koleita, vaikka lunta maassa olekaan. Varatkaa tumppuja ja villasukkia matkaan. Lisäksi säätilat on hyvin oikukkaita eli sateenkestäviä vaatteita mukaan myös. Viimeksi tänään jouduin sadekuuron uhriksi, ja nyt aurinko porottaa taas.
  • Letter of Confirmation: Sen voi palauttaa vasta pari viikkoa ennen itse Jyväskylään ilmoittamaansa lukuvuoden päättymispäivää. Ei ehkä kaikkein tärkein neuvo, mutta tulipahan itse huomattua se tuossa, kun liian innokkaasti yritin sitä kuukausi etukäteen faksata Suomeen. :D
  • International Welfare: Sam Moss on ihan valtavan symppis ja auttavainen yhteyshenkilö Chesterin päässä, oikea äitihahmo joka auttaa ihan joka pulmassa koti-ikävästä pankkitilin avaamiseen. Jos on hätä kädessä, kannattaa käydä Samin juttusilla, joka ohjaa eteenpäin ellei itse pysty auttamaan. Sam oli kyllä yksi syy nopeaan kotiutumiseen ja lisäsi turvallisuuden tunnetta.
  • Last but not least: En näe mitään syytä kenellekään olla lähtemättä vaihtoon. Eläkää! Kokekaa! Nähkää! Me ollaan nuoria, vuosi elämästä ei oikeasti ole pitkä aika ollenkaan vaan se hujahtaa ohi hetkessä. Niinä huonoimpinakin päivinä, kun ärsyttää väärällä kaistalla ajavat autot, ylisosiaaliset kaupan kassat ja tuuli repii sateenvarjon rikki kaatosateessa, kun väsyttää ja itkettää ja tahtoo kotiin, niin silloinkin on vaihtokokemus vain hyödyksi ja vahvistaa. Mikään ei kasvata henkisesti ja itsenäisemmäksi samalla tavalla kuin vieraaseen maahan, kulttuuriin ja kieleen yksin heittäminen. Siinä teille todellisia Selviytyjiä. Puhumattakaan sitten niistä lukemattomista ilon ja hauskanpidon hetkistä, niistä uusista kokemuksista, uusista maisemista, uusista ystävistä joita vaihdon aikana näkee ja saa. Ette te siellä vaihdossa yksin ole.

Kliseelyriikat tähän loppuun: 

Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen,
mitä sitten teen, mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin.
Toisilla on joku, joka siellä odottaa,
nyt ei kukaan muista, eikä tahdokaan.

Cheers, Chester. Kiitos hyvistä ajoista. ♥

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Kevat toi, kevat toi...


Videon alku- ja loppukaneetit saattaa vaikuttaa hassulta, koska kuvasin tan videon alunperin toista sivustoa varten. Asiasisalto tamanhetkisista kuulumisistani pysynee kuitenkin samana!

Tuosta keikasta mista puhuin lisatietoa loytyy taalta: http://www.thebloomsbury.com/event/run/1570 ja taalta: http://en.wikipedia.org/wiki/Twitter_Joke_Trial

Terveydenhuollosta myos sen verta, etta vaikka paikallisten oon kuullut valittavan NHS:sta paljon (varsinkin koska se on nyt talousleikkauksien uhan alla), niin mulla on siita huomattavasti paremmat kokemukset kuin Suomen arvauskeskuksista, saati sitten YTHS:sta ja sen kuuden kuukauden jonoista. Soitin tanaan laakariin ja olisin paassyt 40 minuutin paasta jo vastaanotolle. Lisaksi laakari kuunteli ja kyseli vaivoistani enemmankin ja antoi troppeja myos akuutin ongelman ulkopuolelta ilman, etta mun niita tarvitsi kerjata. Ja taallahan laakarikaynnit on ilmaisia, ainoastaan reseptit maksaa £7,40 per laaki.

Perjantaina oli ainoa koe, Varieties of Englishista. Koe kesti vaan kaksi tuntia (koska kyseessa oli seen exam, eli saatiin kysymykset noin kuukausi etukateen nahtaviksi - toki vastauksiltakin sitten odotettiin enemman), ja vastaukset piti tehda kuulakarkikynalla, joten vahan ahdisti kun ei ollut aikaa tai tilaa kunnolla luonnostella. Vielakin jaksaa hammentaa naa naiden anonyymit tenttivastaukset... Eika ne kuulemma loppujen lopuks ihan anonyymeina kuulemma onnistu pysymaan kuitenkaan; eras opettaja sanoi itse etta tunnistaa tassa vaiheessa opintoja jo opiskelijoiden omat kirjoitustyylit, ja osaa arvata kenen paperi on milloinkin kyseessa...

Lauantaina kavin Lontoon suurlahetystossa aanestamassa vaaleissa. Ilahduttavaa oli nahda etta siella oli jonoksi asti muitakin, jotka huolehtivat kansalaisoikeuksistaan. Lisaks tunsin itteni oikein ison maailman ihmiseks, kun itekseni pyorin Lontoossa koko paivan :D Kavin siina sitten samalla reissulla Camdenissa ja Covent Gardenissa, kun ne on aiemmilla kerroilla jaaneet nakematta. 

Nyt tosiaan viela viime loppurutistukset, vaikka alkaisi kylla jo taa urakka riittaa. Yksistaan joulun jalkeen mulla on ollut liioittelematta 10 esseeta kirjoitettava, lisaksi esitelmia ja viime perjantain koe. Siihen paalle viela syyskauden suoritukset... Kylla tassa kymmeniatuhansia sanoja on yhteensa kirjoitettu.

Englannin kevat on parhautta. Ikina en oo huhtikuussa viela paassyt pitamaan kesamekkoa, saati polttamaan ihoani auringossa... Narsissit, kirsikka- ja omenapuut kukkii jo ja joka puolella on ihanan vihreaa. Suosittelen kaikkia Englannin vaihtoa suunnittelevia hakemaan vaihtoon kevaaksi, koska taa on vaan niin ihanaa aikaa taalla. Mun mielesta Englanti on syksylla ja talvella tosi karu ja harmaa (Suomessa sentaan on valkoinen lumi pehmentamassa maisemaa), mutta kevaalla taa maa on kirjaimellisesti puhjennut kukkaan ja tata osaa arvostaa ihan uudella tavalla. Harmi niille, ketka lahtevat jo muutaman viikon paasta takaisin kotiin, ma jaankin tanna nauttimaan koko kesasta ja sen helteista!

Huomasitte varmaan, etta oon englantilaisella nappaimistolla, enka jaksa alkaa tapella skandien kanssa. Tsori! Tassa teille perjantainen kukkanen mielta piristamaan, tulee se kevat viela Suomeenkin (ja paras olisi tullakin sitten, kun ma siella oleilen). 


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kuvapäivitys 3

Sannaa tapaamassa Birminghamissä
Jenni ja Reetta kävi vierailulla ja käytiin Liverpoolissa

Liverpool on nätti, mutta siellä on aina tosi tuulista ja Chesteriä kylmempää kun sijaitsee merenrannalla
  
Kävin (taas) Beatles Museumissa leikkimässä
Wetherspoonissa porukalla
Syyslomaviikolla mä kävin päiväreissulla Lontoossa moikkaamassa näitä muita, jotka oli siellä useamman päivän. Mä vietin sen vaan lepäillessä pikaystävän luona.
Joulunavajaisista. Niillä oli oikeita poroja!
Chesterin jouluvalot oli hillittyjä mutta nättejä.
Englantilaista sumua...
Gaëllen synttäreiden kunniaks käytiin Liverpoolissa (taas)
Käytiin Liverpoolin katedraalissa. Niillä oli suomalaisia esitteitäkin.
Uudenvuoden jälkeen kävin taas Lontoossa, tällä kertaa moikkaamassa Merviä ja Sannaa. Käytiin Madame Tussaudin vahanukkemuseossa. Pääsin Johnnyn käsipuoleen :)
Sitten käytiin Marvellin 4D-elokuvassa, 3D-lasit silmillä ja neljäs ulottuvuus tuli erikoistehosteista penkeissä (vesisumusta, värinöistä ja muusta)
Satunnaisia kuvia ympäri Chesteriä... Tämä on kampukselta. Meillähän on siis kampusalueella ainakin kaksi kappelia...
Dee-joki
Tudor-kauden taloja, näitä on rivissä jäljellä kuusi mutta niitä kutsutaan yhä nimellä "the 9 houses"

Chesterin amfiteatteri, isoin säilynyt mitä Britanniassa on säilynyt. Sitä on käytetty Rooman aikoina oikeisiin gladiaattoritaisteluihin villipetoineen.
Roomalainen puutarha. Ei ehkä kaikkein edustavimmillaan keskellä talvea...
Students' Unionissa perjantai-iltaa viettämässä
Mervi tosiaan kyläili täällä reilun viikon, ja käytiin viime viikonloppuna Oxfordissa.
Tämän kirjaston sisätiloja on käytetty mallina Harry Potter -elokuviin, mutta sinne on pääsy sallittu vain yliopiston jäsenille, eli ei päästy ihastelemaan :( Oxford on vierailun arvoinen paikka jos Englannissa pidemmän aikaa on, Chesterin tavoin kaunis kaupunki.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Puolimatkassa

No taaspa on aika vierähtänyt viime päivityksestä. Luulen, että olen päässyt niin sisälle jo arkeen, hyvässä ja pahassa mielessä, että tahtoo unohtua kertoa kuulumiset. Elämä on omassa uomassaan. Palasin viikonloppureissulta eilen Chesteriin, ja junassa iskikin, että olen ollut Englannissa jo neljä kuukautta – ja opetusta on jäljellä enää toiset neljä. Minähän jään koko kesäksi Englantiin, mutta muut vaihtarit palaavat viimeistään kesäkuun lopussa kuka minnekin kotiinsa, joten jo siinä vaiheessa tapahtuu iso muutos. (Which reminds me, hoi te, ketkä suunnittelette Chesteriin vaihtoonlähtöä, nota bene: pyytäkää apurahaa 10 kuukaudeksi, koska yliopiston vuokrasopimus velvoittaa teitä maksamaan vuokraa heinäkuun ensimmäiselle viikolle asti. Mikä tietysti on ihan järjetöntä, kun luennot loppuu jo toukokuussa, mutta sääntö on kaikille sama. Itse pyysin vain kahdeksalle ja vähäsen harmittaa.) Tuntuipa oudolta havahtua tähän. Ajatus Suomeen paluusta ja ensi vuodesta Jyväskylässä tuntuu tosi kaukaiselta ja oudolta – pelottavaltakin. Tietysti kaipaan tiettyjä asioita Suomesta, mutta olen jo tottunut Chesteriin. Aika on mennyt tosi nopeasti, ja olen sopeutunut sen verta hyvin, että harvoin edes tietoisesti ajattelen asuvani ulkomailla. Sain natiivilta kehujakin, että englantini on parantunut huomattavasti jo näinkin lyhyessä ajassa, mikä tietysti lämmittää mieltä (olinpahan puhunut joku yö unissanikin englanniksi…). Asioinnit ja keskustelut hoituu automaattisesti englanniksi, eikä paikalliset käytännöt tai käytöstavatkaan ihmetytä enää juurikaan. Vaikken minä niihin kaikkiin mukaan lähdekään: vielä ei luonnistu suusta kutsua jokaista tuttua ja tuntematonta loveksi eli rakkaaksi. Ennen joulua mulle iski selvästi kulttuurishokki, ja kaipasin hirveästi kotiin, mutta nyt on kaikki taas mallillaan, eikä ole hätäpäivää.

Kaveri oli kylässä kymmenisen päivää (ei, ei päädytty vihaamaan toisiamme 10 jaetusta neliöstä huolimatta) nyt sunnuntaihin asti. Käytiin lauantaina Oxfordissa ja tykkäsin kaupungista. En ole mikään arkkitehtuurin asiantuntija, mutta yliopiston vanhat rakennukset ja keskustan rakennustyyli toi osittain mieleen Italian... Ei missään nimessä mikään perusenglantilainen kaupunki, vaan jotenkin värikkäämpi ja eloisampi (ja sielläkin oli joka paikka täynnä polkupyöriä – opiskelijakaupunki, ihanan kotoisaa <3). Chesterikin on tosi miellyttävä kaupunki, mutta Oxfordissa on vielä vähemmän sitä tavanomaista punatiiltä, mistä kaikki kaupungit on pääasiassa rakennettu. Hups, kuulostanpa taas kritisoivalta, ei ollut tarkoitus!

Kävin edellisenä viikonloppuna ensimmäistä kertaa Students’ Unionin baarissa (joo, tiedän, säälittävä suoritus vaihtarilta), ja loppuillasta oli tosi kivaa, vaikka alku olikin vähän heikko. Oltiin viety takit baarin vieressä asuvan kaverin kämpälle, koska kyseisessä juottolassa ei edes ollut narikan mahdollisuutta - eiväthän englantilaiset koskaan ota täällä takkejaan mukaan baariin - ja jouduttiin sen jälkeen jonottamaan tunti kylmässä. Jouduttiin myös keskelle englantilaisten tyttöjen riitaa etuilusta, joka ei onneksi äitynyt tukkanuottasille asti, mutta kyllä pelotti olla siinä välissä. Tytöt on täällä paljon aggressiivisempia kuin Suomessa, monessakin mielessä. Lisäksi ei vieläkään miellytä silmää paikallinen pukeutumistyyli… Mutta kun sisälle lopulta päästiin ja raivattiin tie tanssilattialle, niin illasta tuli hyvä ja hauska!

Ai niin, ja uusivuosikin tuli vietettyä saarivaltiossa! Paljon oli samaa kuin Suomessa (juominen ja kaveriporukka, osalla joukkoa baari päämääränä), mitä nyt lunta eikä pakkasta ollut missään, ja lonkeron sijasta juotiin hyytelöshotteja, shampanjaa ja polteltiin sikareja (kyllä). Keskiyöllä piti katsoa telkkarista lähtölaskenta uuteen vuoteen Big Benin kellojen ja säkkipillien säestämänä. Ihastuin ihan jättimäisiin paperilyhtyihin, jotka toimivat kuumailmapallon tavoin, mitä sitten laskettiin puolenyön jälkeen ilmaan ja taivas näytti kauniilta lukuisine valotäplineen, ilotulitusten lisäksi. 


 Vaihtareiden pikkujouluissa, Pukki toi mullekin paketin :')

Teen pientä kuvapäivitystä taas, kunhan nettiyhteys on siihen suotuisa!