Over and out - viimeistä viedään.

Kesä on jo pitkällä, ja ajattelin että on vihdoin aika päättää tämä blogi pienellä yhteenvedolla kuluneesta vuodesta. 

En vieläkään voi käsittää, että olen ollut Englannissa yli kahdeksan kuukautta. Tää vuosi on pitänyt sisällään iloa ja surua, rakkautta ja ikävää, draamaa ja seikkailuja. Välillä on ollut tosi rankkaa, mutta mitään en vaihtaisi pois. Chester oli mulle ihana kaupunki, täynnä ihania ihmisiä. Itse olen siis jo luovuttanut Chesterin huoneeni ja asun nyt Northamptonshiren Ketteringissä elokuulle asti. Viimeiset päivät Chesterissä oli varsin haikeita, on vaikea hahmottaa että ne ihmiset joiden kanssa on viettänyt aikansa niin tiiviisti koko vuoden, katoavatkin nyt elämästäni, toiset pysyvästi. Toisaalta mulla on jo parikin Chesterin kaveria tulossa Suomeen vierailulle, eli kyllä niitä ystäviäkin löytyy :) 

Omasta kesästäni sen verran, että vierailemme Suomessa juhannuksen yli poikaystävän kanssa (toisen ensimmäiset yöttömät yöt), ja muuten se sujuu kotiseutumatkailun ja työnteon parissa. Juurikin tänään kävin työhaastattelussa, toivotaan, että pääsen kartuttamaan työkokemustani Englannin puolella. (Kannattaa myös miettiä sitä vaihtoehtoa, että osallistuisi vaikka keikkaluontoiseen vapaaehtoistyöhön täällä. Näyttää kivalta ansioluettelossa…) Yliopistomajoitushan ei kestä kuin heinäkuun alulle asti, joten en osaa sanoa, minkälaiset mahdollisuudet on koko kesän oleskeluun, eli toisin sanoen huoneen vuokraaminen muualta viimeiseksi pariksi kuukaudeksi. Mutta kannattaa ottaa selvää! Itselläni asiat nyt luonnollisesti lutviutui paljon helpommin, koska poikaystäväni asuu täällä, ja majailen hänen kämpässään kesän yli. Paluulento Suomeen lähtee 20.8. Tämäkin aiheuttaa jo nyt haikeutta, vaikka toki kaipaan Suomen luontoa, perhettä ja kavereita. Ristiriitaiset tunteet, ja olen varma, että yhtälailla kun tänne tullessa iski kulttuurishokki, niin Suomeen palatessa iskee paluushokki. Se on ihan normaalia, onhan nää maat varsin erilaiset monessakin suhteessa, ja sitä on itse kasvanut ihmisenä tän vuoden aikana, ja asiat ja ihmiset kotonakin on muuttuneet mun poissa ollessa.

Loppuun hyvin pieni muistilista vaihtoonlähtijälle:

• Apuraha: Chesteriä varten kannattaa pyytää isoin mahdollinen apuraha, 10-12 kuukaudelle. Koulu alkaa syyskuun loppupuolella ja monet viimeiset kokeet ovat vasta kesäkuun puolenvälin aikaan. Lisäksi 40 viikon vuokrasopimus on vedenpitävä ja vuokraa on maksettava heinäkuun alulle asti.

• Matkustaminen: Kannattaa hankkia 16-25 Railcard, jos aikoo edes muutaman kerran käydä Liverpoolissa ja Manchesterissa. Kortti maksaa £26 koko vuodelle, ja sillä saa kolmasosan junalippujen hinnoista pois joka kerta, eli se maksaa itsensä jo muutaman reissun jälkeen takaisin. Englannin julkinen liikenne toimii Suomeen verraten siten eri lailla, että miten aiemmin varaat lippusi, sitä halvemmaksi se tulee. Kannattaa siis suunnitella reissuja kuukausikin etukäteen, muuten voi joutua maksamaan saman päivän menolipusta Lontooseen yli £70.

• Sää: Kerrospukeutuminen on hot, tai ainakin se lämmittää. Englannin talvet on hyisen koleita, vaikka lunta maassa olekaan. Varatkaa tumppuja ja villasukkia matkaan. Lisäksi säätilat on hyvin oikukkaita eli sateenkestäviä vaatteita mukaan myös. Viimeksi tänään jouduin sadekuuron uhriksi, ja nyt aurinko porottaa taas.

• Letter of Confirmation: Sen voi palauttaa vasta pari viikkoa ennen itse Jyväskylään ilmoittamaansa lukuvuoden päättymispäivää. Ei ehkä kaikkein tärkein neuvo, mutta tulipahan itse huomattua se tuossa, kun liian innokkaasti yritin sitä kuukausi etukäteen faksata Suomeen. :D

• International Welfare: Sam Moss on ihan valtavan symppis ja auttavainen yhteyshenkilö Chesterin päässä, oikea äitihahmo joka auttaa ihan joka pulmassa koti-ikävästä pankkitilin avaamiseen. Jos on hätä kädessä, kannattaa käydä Samin juttusilla, joka ohjaa eteenpäin ellei itse pysty auttamaan. Sam oli kyllä yksi syy nopeaan kotiutumiseen ja lisäsi turvallisuuden tunnetta.

• Last but not least: En näe mitään syytä kenellekään olla lähtemättä vaihtoon. Eläkää! Kokekaa! Nähkää! Me ollaan nuoria, vuosi elämästä ei oikeasti ole pitkä aika ollenkaan vaan se hujahtaa ohi hetkessä. Niinä huonoimpinakin päivinä, kun ärsyttää väärällä kaistalla ajavat autot, ylisosiaaliset kaupan kassat ja tuuli repii sateenvarjon rikki kaatosateessa, kun väsyttää ja itkettää ja tahtoo kotiin, niin silloinkin on vaihtokokemus vain hyödyksi ja vahvistaa. Mikään ei kasvata henkisesti ja itsenäisemmäksi samalla tavalla kuin vieraaseen maahan, kulttuuriin ja kieleen yksin heittäminen. Siinä teille todellisia Selviytyjiä. Puhumattakaan sitten niistä lukemattomista ilon ja hauskanpidon hetkistä, niistä uusista kokemuksista, uusista maisemista, uusista ystävistä joita vaihdon aikana näkee ja saa. Ette te siellä vaihdossa yksin ole.

Kliseelyriikat tähän loppuun: 

Pelkään, että aika ajaa meidät erilleen,
mitä sitten teen, mitä sitten teen?
Eikä ajatella sitä kuka on kenenkin,
että meillä kaikilla on kotikin.
Toisilla on joku, joka siellä odottaa,
nyt ei kukaan muista, eikä tahdokaan.

Cheers, Chester. Kiitos hyvistä ajoista. ♥