Tämä blogi on suunnattu vaihtoa suunnitteleville opiskelijoille, joille toivon voivani tarjota käytännön vinkkejä ja yhden näkemyksen elämästä ulkomailla asumisesta ja opiskelusta, mutta myös lähipiirilleni, jotta he pysyisivät paremmin perillä kuulumisistani myös kuvien muodossa.
Olen siis saattanut itseeni soppaan nimeltä opiskelijavaihto, Chesterin kaupungissa Englannin puolella mutta aivan Pohjois-Walesin rajalla. Sain paikan OKL:n kautta, sillä itselläni on sivuaineena opettajankoulutus, mutta suunnittelen ottavani pääasiallisesti pääaineeni eli englannin kursseja vaihdon aikana. Hakeminen vaihtoon oli helppoa, isoin puristus oli itse hakemuksen viilaaminen ja englanninkielisessä ryhmähaastattelussa käyminen. Päätös hyväksynnästä tuli ihan muutamassa päivässä maaliskuun aikana, jonka jälkeen odottelin kynsiä purren yhteydenottoa Chesterin päästä parikin kuukautta. Paikallinen kv-vastaava Sam Moss tuntuu tosi mukavalta ja huolehtivaiselta ja on sittemmin lähettänyt paljon tietoa ensi vuoteen liittyen. Paperisotaa ei ole tarvinnut käydä yhtään sen enempää kuin mitä tavallisestikaan Kelan kanssa, vakuutukset laitoin uusiksi (säästin satoja euroja, hyvä minä)… Käytännön asioista selviää hyvin, varsinkin kun tukena on yliopiston vaihtoinfon tarjoama lehtinen, jossa on valmiina to do- lista ja hyödyllistä tietoa. Tajusin kylläkin tuossa, että en sitten kuitenkaan hoitanut kuntoon jäykkäkouristusrokotetta, joka siis vanhenee tänä vuonna. Täytynee siis tutustua englantilaiseen terveydenhoitoon piikin muodossa, ihanaa.
Tunnelmani ja odotukseni tulevasta vuodesta ovat menneet vuoristorataa ylös ja alas kauhusta surun kautta lopulta kuitenkin aina innostukseen. Kauhua, koska en tiedä (omalla mittapuullani) tarpeeksi siitä, mikä minua tulee odottamaan; surua, sillä tulen varmasti ikävöimään perhettäni ja ystäviäni (ja ruisleipää) vuoden mittaan; innostusta, koska tämä kuitenkin nyt vaan on niin siistiä päästä vuodeksi ulkomaille näin vaivattomasti, tutustua vieraisiin kulttuureihin ja uusiin ihmisiin. Koska kyseessä kuitenkin on vain yksi vuosi elämästäni, eikä mikään lopullinen asia, en näe mitään syytä miksi minun ei olisi pitänyt lähteä kokeilemaan tätä. Palaan kotiin joka tapauksessa kokemusta rikkaampana.
Lähtööni on nyt kaksi päivää. Viime päivät olen ollut perhosia vatsassa ja suunnilleen vahtinut kelloa, että koska sitä voisi jo lähteä lentokenttää kohti. Olen pakannut jo suurimman osan tavaroistani, ja olenpahan vaan kummissani, kun en saanutkaan sitä maksimi 20 kiloa ihan täyteen… Lennän Easyjetin halpislennon suoraan Manchesterin lentokentälle perjantai-iltana, josta menen englantilaisen ystäväni luokse kahdeksi yöksi. Yliopistomajoitukseen en pääse kuin vasta fuksiviikkoa (Freshers’ Week) edeltävänä sunnuntaina.
Kirjoitan seuraavan kerran alkutuntemuksiani asetuttuani huoneeseeni ja tavattuani muita vaihtareita ja nähtyäni Chesteriä. Kurssitkin pitää hoitaa siellä päässä vielä kuntoon, kun alustava suunnitelmani meni puoliksi ihan uusiksi, ja toisen puolen haluan itse muuten vaan vaihtaa. :D
