Nyt on ensimmäinen viikko takana ja taloon asettuminen on onnistunut aika hyvin. Asun Powys Courtilla. Meidän talossa on kuusi huonetta, joista yksi on edelleen tyhjä (ja toivotaankin, että se pysyy tyhjänä, niin meillä olisi vierashuone). Täällä asuu ranskalainen vaihtari, kaksi brittiä ja yksi on Cayman Islandsilta. Ja sitten on minä. Pihapiirin kaikki talot on single sex. Talossa on kolme kerrosta ja asun ylimmässä kerroksessa pihapiiriin päin, mikä on hyvä asia sillä joudun sietämään vähemmän meteliä kuin alemmissa kerroksissa kadulle päin asuvat – äänieristys täällä on tosi huono. Huone on pieni, korkeintaan 12 neliötä, mutta muuten ihan jees. Kalusteet olivat valmiina, mutta petivaatteet täkkiä ja tyynyä myöten oli hankittava itse, samoin kaikki astiat (vedenkeitintä lukuun ottamatta). Patterit ei toimineet ensimmäiseen neljään päivään mikä teki öistä vähän extremeä, mutta tein vikailmoituksen ja asia korjattiin jo samana päivänä. Nyt täällä on mukavan lämmintä, mutta luulen että jos pakkasen puolelle mennään niin huone viilenee taas.
Asuminen täällä on paljon kalliimpaa kuin Suomessa, mikä vähän risoo. Kuussa maksan vuokraa yli 350 euroa – siis reilusti yli satasen enemmän, kuin mitä maksoin samankokoisesta huoneesta Kortepohjasta. Meillä loppuu luennot todennäköisesti jo toukokuun puolella, mutta vuokrasopimus vaatii huoneen maksamisen heinäkuulle asti. Suunnittelenpa siis jääväni tänne nauttimaan koko rahan edestä ainakin siihen asti, ja yritän ehkä etsiä kesätöitä täältä päästä. Kävely yliopistolle kestää 10 minuuttia ja viisi keskustaan. Asun siis hyvällä kohtaa. Meidän talon vieressä kulkee kaupunginmuuri, joka siis osoittaa kuinka pieni Chester on Rooman valtakunnan aikoinaan ollut, mutta silti merkittävä linnoitus. Tämä on myös ollut merkittävä satamakaupunki aikanaan, mitä on vaikea uskoa nyt, ja tärkeä liikenteen (hevosvaunujen) risteyspaikka ennen kuin junat tuli kuvioihin.
Ensimmäinen viikko on mennyt ihan tutustumisen ja opastuksen merkeissä. Meille järjestettiin historiallinen kierros kaupungissa, lisäksi on ollut elokuvailta, biljardia, keilailua... Vaihtareita täällä on paljon, mutta luultavasti oon kaikkien kanssa päässyt sanasen vaihtamaan. Nimien kanssa oon yhtä onneton kuin aina ennenkin, enkä kehtaa joiltain enää viidettä kertaa kysyä. :D Ensi viikosta alkaen porukka kuitenkin hajoaa vähän, koska kurssit alkaa, mutta on meillä vielä yhteisiä illanviettojakin luvassa. Ollaan huomattu, että erityisesti espanjalaiset (ja amerikkalaiset) hakeutuu omiensa pariin, ja niiden porukkaan on vaikeampi liittyä, varsinkin kun espanjalaiset ei jaksa puhua englantia, vaikka joukossa olisi muunmaalaisia ihmisiä… Toki oon itsekin viettänyt aikaa suomalaisten kanssa täällä, se on sellainen kiva hengähdyspaikka, kun voi toisinaan vaihtaa äidinkieleen ja olla varma siitä, että asia menee perille, mutta en näe mitään ideaa siinä, ettei hanki mitään kontaktia muunmaalaisiin. Sitä vartenhan täällä oikeastaan ollaan.
Jatkuva englannin puhuminen onkin yksi syy siihen, että olen ollut varsin väsynyt tämän viikon enkä ole vielä päässyt tutustumaan kumpaankaan Chesterin kahdesta yökerhosta, enkä myöskään Student Unionin CH1-baariin. Uudet kuviot, uudet ihmiset, vieras kieli, se on kaikki henkisesti uuvuttavaa alussa, ennen kuin siihen tottuu. Lisäksi ollaan kävelty ympäri kaupunkia kaiket päivät. Ollaan suht vakiintuneella porukalla oltu useana iltana pubissa istumassa, ja menty sen jälkeen ajoissa nukkumaan. Tunnen oloni vähän tylsäksi, mutta minkäs teet, ja ehtiihän tässä.
Yksi päivä meille pidettiin luento turvallisuudesta ja terveen järjen käytöstä rikosten ehkäisemisessä. Heti samana iltana yhden pojan takki varastettiin yökerhossa… Sen lisäksi saatiin tervetulopaketissa mukana avaimenperä, joka onkin itse asiassa hälytyssireeni sen varalta, että joku hyökkää kimppuun esimerkiksi illalla yksin kulkiessa. Mun on hirveän vaikea asennoitua oikein tähän. Oon Jyväskylässä tottunut siihen, että voin kulkea melkeinpä missä tahansa ilman, että oon ikinä tuntenut oloani uhatuksi. En ehkä osaa olla tarpeeksi varuillani, koska mulla ei ole koskaan ollut tarvetta siihen, ja suututtaa, että täällä vapauttani rajoitetaan varoituksilla ja suositelluilla kotiintuloajoilla. Toki on työntekijöiden velvollisuus varoittaa mahdollisesta, vaikkakin epätodennäköisestä vaarasta (Chesterissä on hyvin vähän rikollisuutta), mutta toisaalta eräs naispuolinen mentorimme tosin sanoi, ettei ole ikinä kohdannut mitään ongelmia vaikka tapaa kulkea yksin iltaisin. Olisin kuitenkin voinut kulkea itsevarmemman oloisena ilman tätä luentoa, nyt vilkuilen kyynisesti ympärilleni outojen tyyppien varalta ja pidän laukustani tiukemmin kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti